torstai 26. tammikuuta 2012

Liittolaisia toisillemme



Ei sitä aina osaa arvostaa kaikkea omaa. Ei välttämättä sitä kaikkea tavaraa, mitä huoneiden nurkissa on. Moni niihin pakenee, mutta toiset vain ylistävät itseään. En tunne kuuluvani kumpaankaan. Ne ovat vain hetkellisiä mietteitä, jotka pakenevat korvistani ulos. Kuinka tärkeä on olla lähellä? Olen jo miettinyt tätä 10 minuuttia, enkä saa vastausta. Pienelle äiti on se tärkein, isompana äiti on tyhmä. Murrosiässä äitiä ei tarvita ja aikuisena äiti huolehtii liikaa. Vanhempana äiti on taas tärkein ihminen elämässään. Tuntuu kuin itse eläisin jo vanhuutta. Äiti on tärkeä.

Olen myös miettinyt, kuinka tiedän olevani hyvä isosisko? Esimerkillinen. En osaa sitä olla, mutta yritän. En kuitenkaan ole aina sitä mitä haluaisin. Ei se haittaa, olen näin täydellinen, ainakin äidin silmissä.

2 kommenttia: