Yritin. Tein kaikkeni, puhuin ja viestittelin. En saanut hyväksyntää. En mistään. Tunnen olevani ulkopuolella. Kaukana kaikesta. Katkeroitunut mieli haluaa nyt ottaa vatlaa, näyttää kaikille. En ole enää oma itseni, esitän muuta kuin olen.
Luulin, huomioi, luulin, että olisi oma päätökseni. Sain aluksi hyväksynnän OMALLE PÄÄTÖKSELLENI, mutta sitten alkoi aika, jolloin mietin liikaa muita.Toinen pettyy, ei puhu. Okei, olen sitten itsekin hiljaa. Perun päätökseni muiden takia. En halua hajottaa välejä, siksi pakenen. Vaikka tuntuu, etten voi elää näinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti