Nyt lähdettiin. Olen odottanut tätä jo tunnin. Äiti vie minut ja jään kyydistä. Jäällä olen kuin kotona. Ainoana tyttönä. Höntsätään, kaikki huolet unohtuvat. Annan vain mennä, teen mitä huvittaa.
Pyörähdän, syötän. En kuitenkaan uskalla täysin, ainoana keskellä poikien on vaikea näyttää taitonsa. Vajaat taidot. En osaa, mutta yritän. Entä jos epäonnistun? Kehittämisen tarpeita on, huomaan myös lapaan tarvittavat uudet erkat. Yleensä jätän sen muille, mutta haluan tehdä sen itse. Laji jossa haluan kehittyä, haluan osata, näyttää pojillekkin että osaan. Päästä piireihin.
Puhelin soi. Puhuin niin kauan, että ajatus on jo katkennut. Ehkä menen vain nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti