perjantai 27. tammikuuta 2012

Kaukaa kantautuvat äänet





















En ole ajantasalla. Näin pahaa unta, kuinka se olisikin voinut olla totta? Luulin sen olevan. Olin saarella. Hukkuneita oli paljon, pelastimme, etsimme heitä. Vähän kuin tsunamissa. Jouduin uida etsien heitä, vedessä ei saanut olla kauaa. Kiersin laituria portaille ja ylös. Äiti sanoi älä mene, tule rannasta. Olin sanomassa, että pääsen täältäkin. Siinä samassa minut vietiin, joku veti minut syvälle pohjaan. Ei ollut paluuta. Heräsin haukkoen henkeä, tuntui, että veden paine vieläkin kuristi kurkustani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti