"En ole onnistunut säilyttämään luottamustasi, uskoa sanojasi. En vain enää pysty esittämään, en. Teot kertovat toista, mitä oikeasti olen. Tunteiden ja asioiden purkaminen on vaikeaa, koska tiedän pettäväni sinut. Ei ole ollut kasvatuksesta, olet ollut hyvä äiti. Paras.
Kirjeen kirjoittaminen tuntuu nöyrältä, kyyneleet sumentavat silmät. Rakastat niin paljon meitä lapsiasi. Halusit pitää meidät kaidalla tiellä, kasvattaa kokemuksiesi perusteella. Omakohtaisesti voin sanoa, etten tarpeeksi kuunnellut. En osannut täyttää toiveitasi, koska minua ei enää kiinnostanut. Olin se, joka epäonnistui. Toivon kuitenkin, että ymmärrät. Olet aina ollut rakas, ja sitä tulet aina olemaan.
En halua, että luullaan päätöksen tulleen muualta, ei, ei se mennyt niin. Tein sen itse. Omakohtainen uskominen ja luotto ei vain riittäneet. Asiat jotka tuntuvat itsestä hyviltä, miksi jättäisin ne pois?
En tee tätä siksi, että osoittaisin mieltäni jostakin. En kanna kaunaa mistään. Tukesi avulla kasvatus on kasvattanut kyllä ihmisenä. En ole kokenut jääväni mistään paitsi, vaikka kasvatitte minut sellaiseksi kuin olin. Toivon etten antaisi pienimmäiselle mallia, haluan hänen tekeväni oman päätöksensä.
Nyt vei maailma, mutta olen silti lapsesi. Toivon, että jaksaisit silti kantaa huolta minusta, niin kuin isommasta siskostanikin. Välittäisit päätöksistämme huolimatta. Äiti älä jätä♥"
..taidan juuri pettää muut, mutten voi kun itkeä. Ajatuksissa kaikki oli selvää, mutta ei enää. Kuvittelin että kaikki menisi hyvin, saisin ilmoitettua asiani. En kuitenkaan pysty, sisäinen ääni kieltää sen. Pintaan nousee pelko muiden reagoinnista. Entä jos minulle käykin huonosti? Kuka minua silloin auttaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti