Kuuntelen musiikkia, olin taas menossa nukkumaan. Uni vain ei tule, korviin kantautuvat sanat juoksevat pääni läpi ulos. Yritän olla ajattelematta ja nukahtaa. Ulkona tuulee, myrskyää, pelottaa. Mietin itseni puun latvaan, ja pieni ääni sisälläni houkuttelisi kokeilemaan ajatusta. Raskas paino laskeutuu taas päälleni, on vaikea hengittää.
Puhelimesta soi nyt Arttu Wiskari, ja tähän on hyvä nukahtaa, ajattelen. Kuitenkin olen vielä tässä, ajatusten harhauttamana ja silmien painoa kantaen. Vannon aina pääseväni sataan lampaaseen, mutta niiden loikkimista ei jaksakkaan katsella, ja mielummin nukahtaa toivoen, että lampaat veisivät minut sinne, jossa haluaisin nyt olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti