Hukkuisin huokauksiin

Kuvittelen istuvani bussissa, matkalla tulevaisuuteen. Jostakin kantautuu vanhan viinan, sekä voimakkaan parfyymin haju. Tekisi mieli heittäytyä lapseksi, pitää nenästä kiinnni. Katsahdan taakseni nopeasti, vanha mummo huoppuu juovuksissaan. Toivon ettei hän huomannut, ettei kukaan olisi nähnyt.

Jollain tavalla koen, että moni asia lähentyy minua. Vaikka juoksen, kaikki ovat kiinni minussa. Lopulta olen keskellä pimeyttä tien laidassa. Sumu peittää viimeisetkin näkymät maisemasta, minut saarretaan ja ikävät asiat pulpahtavat mieleeni. Ne asiat, jotka annan ajan kanssa muotoutua, myös ne asiat joita en haluaisi muistaa.

Kuitenkaan päätöksen aika ei ole nyt, tuntuu ettei koskaan. En halua valita kahden vaiheilta, en halua rikkoa luottamusta.