keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Oi kuinka voisinkaan sua - kiittää

Annan ajatusteni juosta paperille. Päätä jyskyttää, on voimaton olo. Joku huutaa minua. Voisin alkaa nukkumaan, nukkua ja nukkua, niin pitkälle, että olisi jo uusivuosi.

Ajattelin vielä eilen, että kuviot olisivat selkeät. Tietenkin lähtisin läheisimpieni kanssa viettämään viimeistä vuoden päivää parinsadan kilometrin päähän.

Kuinka ollakkaan, elämä ei mene kuin haluaa. Ei tainnut mennä tämäkään putkeen. Kukaan ei kuitenkaan tiedä mitä tulevaisuus tuo, vaikka haluaisinkin olla se lintu, joka lentelee päättömästi sinne minne sillähetkellä haluaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti