Nurkan takaa joukko poikia ryntää halaamaan minua. En tajua edes tilannetta, se vain tapahtui. Onnitteluja sateli. Kiittelin vuolaasti ja jatkoin matkaa.
Kinttupolku kiemurteli lumisella maalla. Horjahdin. Jäniksen jälkiä seuraten seisoinkin tiellä. Hän ajatteli varmasti haluavansa paeta maanrakoon. Minä vain nauroin. Oli päivä, jolloin mikään ei voinut mennä pieleen.
Tuijotin lehtiotsikkoa. Tuijotin, tuijotin. Mistä nimi oli tuttu, kuka teki elämästä helvetillisen? Halusin lukea. Halusin kirjoittaa. Painoin nimen mieleeni äidin kävellessä nauraen vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti